Augustus Bonifacius

Kohteesta Kontuwiki

Tämä artikkeli kertoo J. R. R. Tolkienin teoksen Maamies ja lohikäärme maailmasta

Augustus Bonifacius (koko nimeltään Augustus Bonifacius Ambrosius Aurelianus Antoninus Pius et Magnificus)[1] (hovikirjurin kirjoittama allekirjoitus kuninkaan Gilesille lähettämään kirjeeseen).[2] oli Britanniassa sijaitsevan Keskivaltakunnan kuningas niihin aikoihin, kun maamies Giles suoritti huomattavat urotekonsa.

Kuninkaan koko arvonimi (latinaksi) on dux, rex, tyrannus et basileus Mediterranearum Partium[3] ("Sisämaiden ruhtinas, kuningas, tyranni ja basileus[4]"). Lyhyemmin häntä kutsuttiin nimellä "Augustus Bonifacius, rex et basileus".[5]

Augustus Bonifacius ja hänen valtakuntansa

Kuningas piti hovia valtakuntansa pääkaupungissa, joka sijaitsi noin 90 virstan päässä Hamista, piittaamatta pahemmin maasudun tapahtumista.[6] Hovissa vietettiin iloista elämää, esimerkiksi joulupidoissa tarjottiin perinteisesti lohikäärmeenpyrstöä (jonka tosin lohikäärmeiden puutteessa kokki valmisti kakkutaikinasta ja mantelitahnasta),[7] ja Hannunpäivänä vietettiin turnajaiset.[8]

Sen verran hän kiinnostui maaseudun tapahtumista, että kuultuaan maamies Gilesin karkottaneen jättiläisen mailtaan hän lähetti tälle juhlallisen kirjeen ja sen mukana lahjaksi vanhan miekan (jota ei ollut koskaan käyttänyt).[9]

Kuningas ja lohikäärme

Kuninkaan rauhallinen elämä päättyi, kun hän kuuli lohikäärme Chrysophylaxin tulleen valtakuntaansa hävitys- ja ryöstöretkelle. Kuultuaan lohikäärmeen tulosta hän kehotti ritareitaan ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin, mutta nämä keksivät kaikenlaisia verukkeita eikä kuningas lopulta saanut mitään aikakseksi lohikäärmeongelman ratkaisemiseksi huolimatta maalaisten vihaisista valituksista.[10]

Mutta kuultuaan, että maamies Giles oli karkottanut lohikäärmeen (ja vaatinut tältä korvauksia) kuningas liikuttui – etenkin rahallista hyötyä ajatellen – ja lähti itse seurueineen Hamiin onnittelemaan Gilesia ja odottamaan lohikäärmeen paluuta, sillä hän katsoi Chrysophylaxin rikkauksien kuuluvan kokonaan itselleen ja halusi niiden avulla täyttää kassansa.[11]

Kuningas päätti viipyä Hamissa tammikuun neljänteentoista päivään (Pyhän Hilariuksen ja Pyhän Felixin päivään) saakka, jolloin lohikäärmeen oli sopimuksen mukaan määrä palata maksamaan korvaus tihutöistään. Sitä odotellessaan kuningas seurueineen söi ja joi (velaksi) kylän tyhjäksi ruoasta ja kaikesta kypsästä oluesta.[12]

Kun lohikäärmettä ei kuulunut määräpäivänä eikä seuraavana eikä sitä seuraavanakaan päivänä, kuningas raivostui, peruutti puolet kestityksestä antamistaan maksumääräyksistä ja ratsasti tiehensä.[13] Viikon kuluttua hän lähetti julkisen kirjeen, jossa hän käski kaikkien ritarien aseistautua lohikäärmejahtiin ja Gilesin saapua pääkaupunkiin liittyäkseen lohikäärmeenmetsästäjien mukaan.[14]

Kuningas kuuli ensin uutisen useiden ritariensa kuolemasta lohikäärmeen kynsissä ja lähetti julistuksen, jossa hän määräsi vietettäväksi suruaikaa kaatuneiden muistoksi.[15] Hän istui "murheen ja raivon (ja rahahuolien) ahdistamana" kartanossaan ja "pureskeli kynsiään ja nyhti partaansa" niin äkeänä, ettei kukaan uskaltanut puhutella häntä,[16], mutta kuultuaan lohikäärmeen kesyttämisestä hän huojentui ja innostui erityisesti ajatellessaan lohikäärmeen aarretta. Tämän vuoksi hän käski lähettää Gilesin heti luokseen.[17]

Giles oli kuitenkin mennyt ilmoittamatta mitään suoraan kotiin. Kuningas paheksui tätä, ja kun Gilesia ei kuulunut kymmenentenä päivänäkään, hän lähetti hakemaan tätä. Mutta kun Giles ei toisenkaan käskyn jälkeen, hän ratsasti itse Hamia valkoisella hevosellaan jäljelle jääneet ritarit ja komppania asemiehiä mukanaan.[18]

Kuningas oli niin vihainen, että hän aikoi polttaa koko kylän maan tasalle. Hän vaati Gilesilta aarretta (sekä miekkaa) itselleen, mutta lohikäärme ajoi kuninkaan ja hänen väkensä karkuun Hamin sillan taisteluksi kutsutussa yhteenotossa.[19] Kuningas joutui lähtemäään ilman aarretta ja "sinä päivänä päättyi Keskivaltakunnan hallintovalta niillä seuduin".[20]

Tämän jälkeen ei kuninkaasta kuulla mitään: hänen tiedetään kuitenkin saaneen nimellistä veroa Gilesilta kunnes tämä julistautui ruhtinaaksi, lakkasi maksamasta veroa ja viimein lohkaisi hallitsemansa alueet Keskivaltakunnasta itsenäiseksi Pieneksi valtakunnaksi.[21]

Nimestä

Kuninkaan pitkän latinankielisen nimen osat ovat moninaista perua:

  • Augustus: epäilemättä taustalla on Rooman ensimmäisen keisarin arvonimi Augustus 'kunnianarvoisa'. Nimi säilyi Augustuksen jälkeen Rooman keisarien arvonimenä[22] ja on sittemmin muuttunut etunimeksi.
  • Bonifacius: kuninkaallisen nimen osana Bonifacius 'hyväntekijä' saattaa hyvinkin viitata useisiin Bonifacius-nimisiin paaveihin – tai jos ajatellaan tarinan oletettua tapahtuma-aikaa, 400-lukua, roomalaiseen 400-luvun alun roomalaiseen sotapäällikköön Bonifaciukseen, ellei sitten aikakauden Bonifacius-nimisiin marttyyreihin ja pyhimyksiin.[23]
  • Ambrosius Aurelianus: Vaikka nimet Ambrosius ja Aurelianus saattavat erikseen viitata 300-luvulla eläneeseen Milanon piispaan, kirkkoisä (Aurelius) Ambrosiukseen ja Rooman keisariin Aurelianukseen (k. 275), yhdessä nämä nimet liittyvät läheisesti Britannian 400-luvun historiaan. Ambrosius Aurelianus oli puoliksi tarunomainen roomalainen sotapäällikkö, jonka kerrotaan 400-luvulla voittaneen anglosaksit tärkeässä taistelussa.[24]
  • Antoninus: Nimen taustalla (ensimmäisen lisänimen perusteella) lienee Rooman keisari Antoninus Pius (k. 161).[25]
  • Pius et Magnificus: lisänimet Pius ja Magnificus ovat merkitykseltään 'hurskas, velvollisuudentuntoinen' ja 'suurenmoinen'.[26]

Viitteet

  1. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 21 / 93 / ***.
  2. ↑ Huom. suomennoksen painovirhe: Antonius po. Antoninus.
  3. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 21 / 93 / ***.
  4. ↑ Rex ja basileus ovat varsinaisesti synonyymejä, jälkimmäinen on kreikkalainen lainasana (βασιλεύς 'kuningas') ja tuo mieleen kenties Bysantin hallitsijat. Myös tyrannus on kreikasta latinaan otettu lainasana (kr. τύραννος 'yksinvaltias').
  5. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 26, 50 / 96, 115 / ***.
  6. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 20 / 93 / ***.
  7. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 23 / 94 / ***.
  8. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 29 / 98 / ***.
  9. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 21-22 / 93 / ***.
  10. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 28-29 / 98-99 / ***.
  11. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 49-51 / 114-115 / ***.
  12. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 51-52 / 115-116 / ***.
  13. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 53-54 / 117 / ***.
  14. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 54-55 / 117-118 / ***.
  15. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 68 / 128 / ***.
  16. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 69 / 129 / ***.
  17. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 69-70 / 129 / ***.
  18. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 71-72 / 129-130 / ***.
  19. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 72-75 / 131-133 / ***.
  20. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 75 / 133 / ***.
  21. ↑ Maamies ja lohikäärme, s. 76-77 / 133-134 / ***.
  22. ↑ Augustus (arvonimi) (Wikipedia [fi]).
  23. ↑ Boniface (disambiguation) (Wikipedia [en]).
  24. ↑ Ambrosius Aurelianus (Wikipedia [en]).
  25. ↑ Antoninus Pius (Wikipedia [en]). Huom. painovirhe suomennoksessa: Antonius po. Antoninus.
  26. ↑ Pius (Wiktionary [en]); Magnificus (Wiktionary [en]).
Noudettu kohteesta ”https://kontu.wiki/w/index.php?title=Augustus_Bonifacius&oldid=85115”