Argon

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Arakáno (sindarinkielinen muoto Argon, jota ei käytetty hänen elinaikanaan) oli nuorin Fingolfinin lapsista. Hänen vanhemmat sisaruksensa olivat Fingon, Turgon ja Idril.

Arakáno seurasi sisarustensa tapaan isäänsä maanpakoon. Helcaraxën ylityksen jälkeen Fingolfinin joukkojen marssiessa varomattomina etelää kohti niiden kimppuun kuitenkin hyökkäsi örkkijoukko, ja yllätyksen turvin ne saivat haltiat perääntymään ja näin alkoi taistelu Lammothissa. Tällöin kuitenkin Arakáno syöksyi eteenpäin ja raivasi tiensä läpi vihollisten, kunnes hän saavutti örkkipäällikön ja löi tämän maahan; sillä Fingolfinin pojista Argon oli pisin, kiivain ja malttamattomin ja tämä lopulta koituikin hänen kohtalokseen. Hänet saarrettiin ja surmattiin, mutta haltiat saivat yliotteen ja örkit lyötiin.[1]

Tarinan kehityksestä

Argon ilmestyi Fingolfinin nuorimpana poikana mukaan legendariumiin varsin myöhään ja hän esiintyi aluksi sukupuiden luonnoksissa. Aluksi hänen sanottiin kuolleen Alqualondëssa ja myöhemmin Helcaraxën ylityksessä, mutta viimeisen muutoksen myötä hänen kohtalokseen koitui Lammothin taistelu, joka puuttuu painetusta Silmarillionista.[2]

Christopher Tolkien toteaa kommentoidessaan edellistä, että on sinällään kovin merkillistä, että Argonin ilmestyminen lähes tyhjästä legendariumiin, johtaa vain siihen, että hahmo kuolee ilman suurempaa merkitystä tarinalle.[2]

Nimestä

Elinaikanaan hänet tunnettiin nimellä Arakáno; se oli myös hänen isänsä Fingolfinin äidinnimi, jonka Indis antoi tälle. Nimen merkitys on 'ylipäällikkö' (engl. high chieftain).[3] Alkuosa ara- tarkoittaa 'jalosukuista, ylhäistä',[4] loppuosa káno (cáno) 'päällikköä'.[5]

Sindarisoitu nimi Argon annettiin hänelle vasta hänen kuolemansa jälkeen, mutta sillä nimellä hänet usein muistettiin myöhemmin tarinoissa noldorin ja sindarin parissa.[5]

Viitteet

  1. HoME XII, s. 345, 362 [viite 38].
  2. 2,0 2,1 HoME XII, s. 362 [viite 38].
  3. HoME XII, s. 360 [viite 30].
  4. Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 431 / 374 (s.v. -ar(a)); HoME XII, s. 344.
  5. 5,0 5,1 HoME XII, s. 345.