Araman
Araman oli asumaton, karu maakaistale Amanin itärannikolla, Pelóri-vuorten ja Meren välissä.[1] Se ulottui pohjoiseen aina Helcaraxëlle saakka samoin kuin eteläinen ranta-autio Avathar, mutta Araman oli sitä laajempi ja "vuorten välissä levittäytyi kuivia lakeuksia jotka kävivät sitä kylmemmiksi mitä lähemmäksi Jääraumaa tultiin.[2] Aramanin rannikko kaartui pohjoiseen kuljettaessa kohti itää ja läheni Keski-Maata.[3]
Melkor ja Ungoliant pakenivat Amanista Aramanin kautta tuhottuaan Valinorin Kaksi puuta.[4]
Kun Fëanor seuraajineen lähti Alqualondësta sukusurman jälkeen kohti pohjoista, "matka oli pitkä ja tie kävi vaikeaksi" ennen kuin he "olivat taivaltaneet pitkän aikaa mittaamattomassa yössä" ja saapuivat Aramanin laidalle, joka oli "hyistä vuorimaata".[5] Siellä Mandos langetti heille kirouksensa.[6] Tämän jälkeen noldor vaelsivat Aramanin läpi lähelle Helcaraxëa,[7] kunnes Fëanor hylkäsi Fingolfinin väkineen ja varasti telerin laivat ja Fingolfin joutui kulkemaan Jääraumalle asti ja sen yli.[8]
Tilionin kerrotaan retkillään kulkeneen myös Aramanin yli.[9]
Nimestä
Quenyankielisen nimen Araman alkuosa ar- tarkoittaa 'vieressä, ulkopuolella'. Näin ollen nimen merkitys on "Amanin ulkopuolella".[10]
Viitteet
- ↑ Silm., Hakemisto, s. 393 / 331 (s.v. Araman).
- ↑ Silm. 9, Noldorin pako, s. 94 / 70-71.
- ↑ Silm. 9, Noldorin pako, s. 102 / 76.
- ↑ Silm. 8, Valinorin pimeneminen, s. 85 / 67-68; Silm. 9, Noldorin pako, s. 94 / 71.
- ↑ Silm. 9, Noldorin pako, s. 104 / 77.
- ↑ Silm. 9, Noldorin pako, s. 104-105 / 77-78; Silm. 11, Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen, s. 124 / 93, vrt. myös Silm. 23, Tuor ja Gondolinin tuho, s. 302 / 247.
- ↑ Silm. 9, Noldorin pako, s. 106 / 79.
- ↑ Silm. 9, Noldorin pako, s. 107-108 / 80-81; Silm. 13, Noldorin paluu, s. 129 / 98, vrt. myös Maedhrosin anteeksipyyntö, Silm. 13, Noldorin paluu, s. 135 / 103.
- ↑ Silm. 11, Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen, s. 122 / 93.
- ↑ Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 431 / 374 (s.v. ar-).
