Anduinin laaksot

Kohteesta Kontuwiki
(Ohjattu sivulta Anduinin Laaksot)

Anduinin laaksot[1] (engl. Vales of Anduin), myös yksikössä Anduinin laakso (engl. Vale of Anduin) oli Sumuvuorten itäpuolella sijainnut, vuoriston myötäinen pitkä alanko, jonka pohjalla virtasi Anduin. Anduinin merkittävimmät sivujoet pohjoisessa olivat Hopeajuopa, Kurjenmiekkajoki ja Liminvuo (vanha suomennos "Liituvirta"). Idässä Anduinin tuolla puolen maa jälleen nousi ja viimeistään Synkmetsää voitaneen pitää Anduinin laaksojen äärimmäisenä itärajana.[2]

Tolkien itse määritteli Anduinin laaksot Sormusten herran hakemistoon liittämässään selityksessä: "Lórienista Ethiriin ulottuvat, Anduinista vetensä saavat alangot" ja erotti toisistaan niiden kaksi osaa: "'alemmat laaksot' Raurosin eteläpuolella" sekä "Lórienista pohjoiseen – – 'ylemmät laaksot'".[3]

Asutus

Anduinin laaksojen asutus oli vanhaa perua; ensimmäisinä sinne asettuivat jo Suuren matkan aikana Lenwën johtamat nandor-haltiat, jotka eivät uskaltautuneet ylittämään Sumuvuoria.[4] Auringon vuosina laaksoihin asettui myös ihmiskansoja, kuten Synkmetsän länsilaidan metsänihmiset ja beorningit.[5] Kolmannen ajan 1800-luvulla pakeni Rhovanionin tasangoilta vaunumiesten lyömiä pohjalaisia Anduinin keskilaaksoihin. Marhwinin johtama pakolaisten pääjoukko asettui asumaan joen länsirannalle Kurjenmiekkajoen ja Kivikallion[6] välille,[7] mutta jo vuosisataa myöhemmin éothéod lähti Frumgarin johdolla etsimään laajempia maita pohjoisesta Anduinin latvoilta.[8] 2500-luvun ka. alussa he jättivät lopullisesti Anduinin laaksot ja muuttivat Gondorin kutsusta etelään Calenardhonin maakuntaan Eorl Nuoren johtamina.[9] Kolmannen ajan lopulla, Viiden armeijan taistelun jälkeen, Kivikallion tuntumassa asustanut Beorn nousi Anduinin ylälaaksojen ihmisten johtajaksi ja hänen kansansa tunnettiin siitä lähtien beorninkeina.[10]

Anduinin laaksoissa asuivat myös hobitit silloin kun he ensimmäisen kerran päätyivät kirjoitettuihin kronikoihin. 1000-luvun alussa useimmat hobitit kuitenkin ylittivät Sumuvuoret Eriadoriin, sillä Sauronin asetuttua Dol Gulduriin oli entinen Suuri vihermetsä käymässä vaaralliseksi – siitä sen uusi nimi Synkmetsä – eikä Anduinin laaksoissakaan ollut niin turvallista kuin aiemmin. Myöhemmin jotkut hobitit kuitenkin palasivat takaisin Erämaahan paetessaan vuorostaan Eriadorin levottomuuksia. Eräät väkevät asettuivat Kurjenmiekkajoen varrelle,[11] heistä polveutuivat Sméagol ja Déagol, jotka löysivät Sormusten sormuksen joen pohjasta ja aloittivat siten tapahtumaketjun, joka johti lopulta Sormuksen sotaan ja kolmannen ajan päättymiseen.[12]

Viitteet

  1. Kirjoitusasu: "Anduinin Laaksot" (Taru Sormusten herrasta, vuoden 2007 kolmiosaisesn laitokseen saakka); "Anduinin laaksot" (Taru Sormusten herrasta, vuoden 2007 yksiosainen laitos).
  2. TSH, Karttaliite (Kartta: Keski-Maan läntiset osat kolmannen ajan lopulla).
  3. TSH, Hakemisto III: Henkilöt, paikat ja muut asiat, s. / / / / / 985 (s.v. Anduinin laakso(t)).
  4. Silm. 10, Sindar, s. 113-114 / ***.
  5. TSH, liite F I, "Kolmannen ajan kielet ja kansat", s. *** / *** / *** / *** / 1167 / ***.
  6. Suomennos "Kivikallio" Sormusten herran vuoden 2023 laitoksessa; aikaisempi suomennos (myös Hobitin kaikissa laitoksissa): "Otavankalle".
  7. KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 394-395 / ***.
  8. TSH, liite A II, "Eorlin huone", s. *** / 919, 920 / 427, 429 / *** / *** / ***; vrt. KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 403, 426 [viite 19] / ***.
  9. KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 411-420 / ***; TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1099-1100 / ***.
  10. Hobitti XVIII, Paluumatka, s. *** / *** / *** / 317 / ***.
  11. TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. *** / *** / *** / *** / 15 / ***.
  12. Ks. esim. TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. *** / *** / *** / *** / 65-66 / ***.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia