Ainulindalë (Silmarillion)

Kohteesta Kontuwiki

Tämä artikkeli kertoo painetussa Silmarillionissa julkaistusta tarinan versiosta. Ainulindalën muista merkityksistä, katso Ainulindalë (täsmennyssivu).

Ainulindalë : ainurin soitto (engl. Ainulindalë : The Music of the Ainur) on Silmarillionin ensimmäinen osa.[1]

Luvun tapahtumat

Eru Ilúvatar tekee ainurin, "Pyhät", jotka ovat hänen kanssaan ja oppivat laulamaan hänen antamistaan sävelaiheista. Lopulta Ilúvatar kutsuu ainurin koolle luomaan yhdessä Suuren soiton. Soitto alkaa Ilúvatarin tahdon mukaisesti, mutta soiton aikana Melkor, ainurista suurin, kapinoi ja lisää soittoon ristiriitaisia elementtejä. Soiton jälkeen Ilúvatar vie ainurin Tyhjyyteen ja näyttää heille näyn Maailmasta ja sanoo sen olevan heidän soittonsa tulosta.

Ilúvatar lausuu: "Eä! Tulkoon tämä kaikki Olevaksi!" Näky muuttuu todelliseksi ja siitä tulee , "Maailma joka On". Monet ainurista laskeutuvat Maailmaan; heistä mahtavimpia kutsutaan valariksi. Valar huomaavat, että Maailman tarina, jonka he näyssä näkivät, on vielä toteutumatta. He työskentelevät valmistaakseen Eän ja sen suuruudessa sijaitsevan Ardan valtakunnan, josta on määrä tulla asuinsija Ilúvatarin lapsille, haltioille ja ihmisille.

Meri. Kuva © Ted Nasmith.

Myös Melkor laskeutuu Maailmaan. Hän vaatii ensimmäisen kerran Ardaa itselleen sen ollessa vielä muotoutumassa, mutta muut valar vastustavat häntä ja hän poistuu. Myöhemmin Melkor palaa ja näkee, että Arda on muuttumassa kauniin puutarhan kaltaiseksi ja valar asuivat sen päällä näkyvissä hahmoissa. Kateudessaan Melkor ottaa kauhistuttavan hahmon ja laskeutuu Ardaan käymään sotaa valaria vastaan. Melkor turmelee yhä uudestaan valarin työn, mutta siitä huolimatta Arda saa lopulta pysyvän muodon.

Lukuun liittyvä kuvitus

  • "Meri" (Ted Nasmithin kuva Silmarillionin vuoden 2018 kuvitetussa laitoksessa).[2]

Kommentteja

Tekstin mukaan Toiseen soittoon osallistuvat ainur ja Ilúvatarin lapset, siis ilmeisesti sekä haltiat että ihmiset (s. 14). Kuitenkin Quenta Silmarillionin ensimmäisessä luvussa kerrotaan, että vain ihmisten on ilmoitettu liittyvän toiseen soittoon, eikä kukaan tiedä, mitä Ilúvatar aikoo haltioille.[3] Tämä ristiriita ei ole syntynyt painetun Silmarillionin toimitusprosessissa, sillä molemmat kohdat ovat peräisin samasta Ainulindalën käsikirjoituksesta.[4] Aivan ensimmäisessä tarinan versiossa, The Music of the Ainurissa, kerrotaan, että toiseen soittoon osallistuvat ainur ja "ihmisten pojat". Seuraavissa versioissa (A, B) "ihmisten pojat" on muutettu "Ilúvatarin lapsiksi", mutta lopussa kerrotaan, että kukaan ei tiedä, mikä on Ilúvatarin suunnitelma haltioiden ja valarin suhteen lopun jälkeen. Christopher Tolkien pitää mahdollisena, että muutos ihmiset > Ilúvatarin lapset on tehty epähuomiossa.[5] Viimeisissä versioissa maininta valarista jää pois, jolloin epäselväksi ilmoitetaan ainoastaan haltioiden kohtalo.

Ainulindalëssa mainittu toinen soitto ei ole ainoa Silmarillionissa esiintyvä viittaus viimeisiin tapahtumiin. Akallabêthissä mainitaan viimeinen taistelu,[6] kun taas luvun "Eärendilin matka ja Vihan sota" lopetus kiistää, että maailman lopullisesta kohtalosta olisi ilmoitettu mitään.[7]

Tekstin lähteet

Vuoden 1948 tienoilla Tolkien kirjoitti kaksi uutta versiota Ainulindalësta (käsikirjoitukset "C*" ja "C"). Tekstien keskinäinen suhde on mutkikas, mutta kummassakin versiossa hän teki huomattavan muutoksen aikaisempaan universumiin, jonka hän oli kuvannut mm. Ambarkantassa. Maa, Arda, ei enää ollut koko maailmankaikkeus, vaan sijaitsi "lukemattomien tähtien keskellä" osana suurempaa kaikkeutta.[8]

Varhaisemmassa versiossa, C*:ssä, uudistus oli viety vieläkin pidemmälle, sillä siinä Auringon kerrotaan olleen olemassa Ardan synnystä lähtien. Tolkien nimesi tämän "pyöreän maailman versioksi".[9] Tolkien kuitenkin hylkäsi toistaiseksi nämä suunnitelmat ja palasi C:ssä vanhaan "litteän maailman" tarinaan. C:tä seurasi vielä yksi teksti, "D", jossa Tolkien korjaili tekstiä, mutta ei tehnyt enää muutoksia kosmologiaan.

Silmarillionin luku perustuu version D tekstiin. Käsikirjoituksessa Pengoloð välittää ensin Ælfwinelle Ainulindalën sellaisena kuin Rúmil sen kirjoitti, minkä jälkeen seuraa "liite", jossa Pengoloð kertoo myös muuta perimätietoa. Julkaistussa versiossa liite on jätetty pois samalla kun merkit kehyskertomuksesta on poistettu. Osa liitteen sisällöstä on sijoitettu lukuun "Aikojen alku".

Viitteet

  1. Silm., Ainulindalë, s. 11-22 / 1-10.
  2. Silm., Ainulindalë, s. / 7. Nasmith on julkaissut kuvan myös internet-sivuilaan nimellä "The Sea". – Kuva on tekijän luvalla liitettynä myös tähän artikkeliin.
  3. Silm. 1, Aikojen alku, s. 46 / 30.
  4. HoMe X, s. 9, 37.
  5. HoMe V, s. 164 [viite 2]; HoMe I, s. 63.
  6. Silm., Akallabêth, s. 348 / 286.
  7. Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 320 / 263. Katso myös Mandosin toinen ennustus.
  8. HoMe X, s. 3–6, 27–29.
  9. HoMe X, s. 39, 43.

Aiheesta muualla