Aegnor
Aegnor (k. 455 av.) oli Finarfinin ja Eärwenin kolmas lapsi. Hän toimi Dorthonionin hallitsijana, isoveljensä Finrodin vasallina, yhdessä veljensä Angrodin kanssa.
Sisällysluettelo
Elämä
Aegnor, kuten myös sisaruksensakin, lähti Maanpakoon Valinorista setänsä Fingolfinin johtamassa joukossa[1] vaikka hänen isänsä kääntyikin takaisin.[2] Beleriandissa hän veljensä Angrodin kanssa ryhtyi hallitsemaan Dorthonionin karua maata. Mutta heidän väkensä oli pienilukuinen, sillä maa oli karua ja hedelmätöntä, eikä Morgothin oletettu lähtemään kepein mielin yrittämään yli maan eteläpuolisten ylänköjen.[3] Silti Aegnor ja Angrod saattoivat nähdä mailtaan Thangorodrimin, ja he käsittivät sen uhan paremmin kuin monet, ja siksi yhtyivät Fingolfiniin kun hän yritti taivutella muuta noldoria hyökkäykseen.[4] Mutta nämä eivät suostuneet. Sitten vuonna 455 av., kylmän talven aikana, Morgoth hyökkäsi täydellä voimalla, ja Beleriandin Neljäs taistelu, Dagor Bragollach, alkoi. Siinä sodassa kaatui Aegnor kuten myös hänen veljensä Angrod, ja Dorthonionin maa tuhottiin ja raiskattiin.[5]
Aegnor ja Andreth
Aegnor oli palavasti rakastunut Andreth Saelindiin, Bëorin suvun tuolloin vielä nuoreen tietäjänaiseen ja yhteen edainin viisaista. He eivät kuitenkaan koskaan menneet naimisiin, sillä Aegnor piti eldarin tavan mukaisesti avioliittoa sodan aikana mahdottomana ja olisi avioitunut vain rauhanaikaan. Näin tästä rakkaustarinasta ei koskaan tullut yhtä niistä harvinaisista liitoista, jotka Esikoisten ja Seuraajien välillä solmittiin.[6]
Luonne ja ulkonäkö
Aegnor luettiin yhdeksi kaikista urhoollisimmista sotureista, ja örkit pelkäsivät häntä suuresti, sillä sodassa ja taistelussa hänen silmänsä paloivat liekkien tavoin, vaikka hän muuten olikin luonteeltaan ylevämielinen ja jalo. Myös ulkonäöltään hän oli varsin poikkeuslaatuinen, sillä hän oli kyllä perinyt isoäitinsä Indisin kultaisen hiustenvärin, mutta hänen hiuksensa olivat jäykät ja sojottivat pystyssä kuin liekit.[7]
Nimistä
Aegnorin isännimi oli Ambaráto ja äidinnimi Aicanáro. Ambaráto-nimen sindarisointi olisi tuottanut nimen Amrod, joten erotukseksi veljestään Angrodista (ja koska hän piti siitä enemmän) muutti hän sindarinkieliseen muotoon nimensä Aicanáron. Aegnor tosin ei ole aitoa sindaria, sillä siinä ei ollut quenyan aica-sanaa vastaavaa adjektiivia. Aeg olisi kuitenkin ollut sen muoto, jos sellainen olisi ollut. Aicanáro tarkoittaa 'Hurjaa tulta'. Nimi oli osittain enteellinen, sillä se ennakoi Aegnorin hurjaa taistelutapaa. Hänen silmänsä ja hiuksensa olivat kuitenkin huomiota herättävät jo äidinnimen antamisen aikaan.[8]
Katso myös
Viitteet
- ↑ Silm. 9, Noldorin pako, s. 100 / ***.
- ↑ Silm. 9, Noldorin pako, s. 106 / ***.
- ↑ Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 146 / ***.
- ↑ Silm. 18, Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho, s. 186 / ***.
- ↑ Silm. 18, Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho, s. 187-188 / ***.
- ↑ HoMe X, s. 323-325.
- ↑ HoMe XII, s. 347.
- ↑ HoMe XII, s. 347; Silm., Hakemisto, s. 390 / 328 (s.v. Aegnor).
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia
